Päivänkakkara - loves me, loves me not?

Päivänkakkara  - Rakastaa, ei rakasta. 

Päivänkakkarat ovat kevään klassikkokukkia, joiden yksinkertainen suloisuus ja aito kauneus symboloivat uusia alkuja, mielen kohottamista ja onnellisuutta.

 Ne ovat myös todellisen rakkauden vertauskuva.

Jo Elisabetin aikakaudella englantilaisiin puutarhoihin oli tuotu useita kerrottuja  lajikkeita, joista Pomponette Mix on yksi hurmaavimmista.

 Se tuottaa suuria, kerrottuja nappimaisia kukkia punaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Aivan  täydellinen valinta nurmikon tai kukkapenkin elävöittämiseen.

Kukan nimi juontaa juurensa vanhaenglannin sanasta “Daes eage”, joka tarkoittaa “päivän silmää”  viitaten siihen, että päivänkakkarat ovat ensimmäisiä kukkia, jotka avautuvat aamun auringolle.

"Rakastaa, ei rakasta" -kukkaleikki juontaa juurensa Eurooppalaiseen kansanperinteeseen, ja sen alkuperä liittyy erityisesti keskiaikaiseen ja renessanssiajan kukkien symboliikkaan. 

Tässä vanhassa leikissä terälehdet nyppäistään yksi kerrallaan, ja jokaisen kohdalla vuorotellaan sanoja "rakastaa" ja "ei rakasta". Viimeinen terälehti paljastaa  leikillisesti rakkauden kohtalon.

Vaikka kyse on vain leikistä, päivänkakkaran yksinkertainen kauneus ja romanttinen symboliikka ovat tehneet siitä rakkauden ja viattomuuden vertauskuvan jo vuosisatojen ajan.  Leikki liittyy kukilla viestimiseen, eli floriografiaan, joka oli erityisen suosittua viktoriaanisella  aikakaudella. 

Kukat toimivat silloin salaisina viestinviejinä tunteista, ja päivänkakkara oli yksi rakkauden ja vilpittömyyden symboleista.

Tarkkaa syntyaikaa ei tunneta, mutta tapa on ollut suosittu jo 1800-luvulla, erityisesti Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, ja levisi sieltä laajasti eri kulttuureihin.